Kylät ja korttelit maakuntauudistuksessa!

dsc_0088

Maakunta- ja SOTE-uudistuksessa tavoitellaan palveluiden parempaa saatavuutta. Maakuntauudistus johtaa kuntakoon suurentumiseen ja palvelujen kokoamiseen nykyistä suurempiin yksiköihin. Kokemus on osoittanut, että kuntaliitokset keskittävät palveluja ja kansalaisten on sopeuduttava piteneviin asiointimatkoihin.

Maaseudun asukkaat kärsivät etenkin niissä kuntaliitoksissa, joissa laajat maaseutualueet muodostavat uuden suurkunnan keskuskaupungin kanssa. Maakuntauudistuksen myötä kylät ja korttelit joutuvat enemmän vastaamaan lähipalvelujen toteuttamisesta. Näistä haasteista selvitään paikallisen suunnitelmallisen kehittämistyön avulla sekä toteuttamalla uusia toimintamalleja, työtapoja, verkostoyhteistyötä ja uusia palvelutuotteita. Palvelut on edelleen mahdollista turvata lähellä palvelujen tarvitsijoita.

Suurenevissa kunnissa on suunnitteilla aluefoorumeita, jotta kuntien osa-alueiden asiat tulisivat huomioon otetuiksi kunnan päätöksenteossa. Ne ovat käytännössä kuulemis- ja lausunnonantoelimiä. Maakuntauudistuksessa kuntien toiminnallinen suunnittelu on syytä tehdä kylä- ja kortteliperusteisesti. Monet kirkonkylät tulevat tavallisten kylien joukkoon tässä suunnittelutyössä.

Palvelujen järjestämisessä tarvitaan entistä enemmän julkisen vallan, yritystoiminnan ja kansalaistoimijoiden yhteistyötä sekä työn jakoa. Maakuntauudistuksessa tarvitaan työmuotoja, joissa paikallistoimijat saavat äänensä kuuluviin ja kunta sekä paikalliset vastuunkantajat voivat sopia tehtäväjaosto. Tällainen on mm. kunnan kylien ja kortteleiden yhteistyöelin, kylä- ja korttelilautakunta, joka toimisi myös kunnan kumppanina.

On tärkeää, että paikallisten toimijoiden itse laatimat kylä- ja kaupunginosasuun-nitelmat kytketään osaksi kunnan budjetti- ja kaavoitusprosessia. Tavoitteena on järjestely, jossa osamaakuntien ja suurentuneiden kuntien budjeteista ”alueellistetaan” asukkaiden suunnitelmien kautta. Tätä varten on irrotettava maakunnan budjetista resursseja kylä- ja korttelikohtaiseen kehittämistyöhön. Määrärahoista päättäisi maakuntakunnanhallitus maakuntavaltuuston määrittelemien periaatteiden ja linjausten mukaisesti.

Kylien ja kortteiden vastuulle siirrettäisiin esimerkiksi fyysiseen maankäyttösuunnitteluun ja erilaisiin lähipalveluihin liittyviä tehtäviä, kuten lasten iltapäivähoito, leikkipuistotoiminta ja nuorten kuvataidetoiminta. Kylien ja kaupun-ginosien budjetit ja kolmen seuraavan vuoden yleissuunnitelmat hyväksyttäisiin vuosittain maakuntavaltuuston budjettikokouksessa perustuen kylä- ja korttelilautakunnan kanssa käytyihin neuvotteluihin. Edellä kuvattu menettelytapa vahvistaisi lähidemokratiaa ja toisi asukkaiden äänen vahvemmin esille ja edistäisi siten paikallista oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa yhteisistä asioista.

Risto Matti Niemi

Mainokset